Mä oon sairas. Mä oon kauhee ihminen. Kuinka mä voin tällee käyttää ihmistä omaksi edukseni? Miks mä nautin siitä et sä kärsit? Ku rakastaa jotai ihmistä, se ei lähde koskaan kokonaan pois. Vaikka sä kuinka sanoisit et sä et välitä enää, nii silti sydän sanoo toisin. Miks mä nautin siitä nii suunnattomasti et ihminen jota rakastan eniten koko maailmassa kärsii mun takia? Ehkä koska haluun et se kokee saman tuskan minkä mä. Mä taidan vihdoin tajuta miks kaikki aina puhuu et pitäis esittää vaikeesti tavoteltavaa. Koska sillon kaikki haluaa sut. Aina ku mua ei kiinnosta, aina ku mä satutan ihmisiä nii ne kertoo et ne tarvii mua ja tekee kaikkensa et pitäisin niistä. Mut jos mä ite haluan jonku ihmisen, jos mä rakastan jotakuta, nii se ei ees puhu mulle. Ekaa kertaa 28.9.2009 päivän jälkeen sä puhut mulle vapaa ehtosesti. Ekaa kertaa sä alotat mun kans keskustelut. Ekaa kertaa sä laitat sydämmiä sun viesteihis. Taisin tajuta miks meidän juttu ei toiminu. Mut on luotu seurustelemaan, mua ahdistaa olla sinkku. Sut on luotu sinkuksi, sua ahdistaa seurustella. Mä oon miettiny meitä. Paljon. Mä oon miettiny juttuja joita sun kaveris kerto mulle. Mä oon miettiny sitä iltaa mietaalla. Nytkö, kaiken tän järkyttävän tuskan jälkeen, heti mun elämään tulee ees pieni valopilkku nii sä tuut taas sotkemaan kaiken? Sä oot sairas. Mä oon sairas. Se kai meissä onki yhteistä.