Oon täs alkanu miettimään et oon täs viime kuukausien aikana muuttunu sillee hirveesti sekä psyykisesti että fyysisesti. Tai siis oon miettiny et ku oon koko elämäni ollu suurimmalle osalle "se tyttö joka on hyvä koulus" tai nii. Sitte mulle tuli varmaa joskus kaheksannella luokalla joku kapinavaihe, johtuen varmaan murrosiästä. Nii sitte musta tuli joku scene/emo tyylinen. Ja sit sitä vaihetta on kestäny johonki viime vuoden loppuun asti. Sitte joskus joulun jälkeen musta on alkanu tuntua et oon vähä niinku kasvanu yli siitä vaiheesta. Tai olihan se kivaa olla sellane puolisuosittu gallerias ja et oli paljo ystävii ja kaikkea ja mun itsetunto kohos paljo sinä aikana. Mut jotenki ei mua huvita olla enää sellanen. Henkinen osa musta on palannu siksi nörtti tytöksi minä oon eläny melkein koko elämäni. Mä rakastan sitä. Tosin se nörtti mun sisällä on muuttunu huomattavasti menevämmäksi ja puheliaammaksi. Oon miettiny sitä et ku ens vuonna menos sinne Vaasaan opiskelemaan nii voin perjaattees alottaa puhtaalta pöydältä. Tai kellään niistä muista mun luokkalaisista ei oo mitää ennakkokäsityksiä musta, voin alkaa millaseks haluun. Voin olla just sellanen ku haluun. Niin oon miettiny kuka mä oikeestaan haluun olla? Nii oudolta ku se kuulostaaki, mä rakastan mun nörttiminää. Tai siis kaiken sen jälkee mitä on tapahtunu täs viime vuosien aikana oon jotenki tosi ilonen ku alan sillee "asettua aloilleni". Oon sillee miettiny et ehkä se liittyy jotenki siihen et mun murrosikä on ohi tai jotain. Sitte ku meillä on täs koeviikko nii ku luin psykologian kokeisiin nii ku siinä oli että "keskinuoruuden aikana (15-17v) nuori pohtii itseään ja omaa identiteettiään" ja sitä mä justii nyt teen. Mut sitte ku tiedän sen et mä oon muuttumas takas sillee ittekseni, aikuismaiseksi versioksi siitä vaan nii mua hämmentää mun ulkonäkö. Tai siis mua ei huvita enää näyttää siltä miltä mä näytin esim. viime vuonna. Mutta mä en ikimaailmas halua näyttää tavalliselta koska en koe olevani tavallinen. Tuntuu et joudun taas käydä kaikki mahdolliset tyylit läpi et löytäisin lopultaki sen mun oman tyyliin. Tai siis tällä hetkellä mun pukeutumistyyli vaihtelee aika paljo mielialan mukaan. Välillä mua huvittaa pukeutua sillee romanttisella tyylillä, esim kaikki kukkakuosit on hirveen kivoja ja pastellisävyt yms. Sitte välillä taas huvittaa pukea niitä vaatteita mitä oon pitäny nää viime vuodet. Ainut asia josta oon melkeimpä päivästä toiseen innostununu on punanen huulipuna ja huulipuna yleensäkki. Ja voisin sillee sanoa, vaikken siihen tyyliin pukeudukkaan, et Katy Perry on mun tyyli-ikoni. Tai tykkään hirveesti sen vaatteista ja tyylistä koska sen vaatteet on persoonallisia mutta samalla naisellisia. Mutta tuntuu että oon taas uudestaan miettimässä omaa tyyliäni. Mutta sitte ku koen että nörtti minä on taas pääosa musta, mutta en silti todellakaan halua näyttää miltää nörtiltä. Ja toki oon nörtti jonka koulu ei mee mitenkää ihmeellisen hyvin. Tai siis oon kyllä kiinnostunu koulusta, esim historia ja matikka on mun mielestä tosi mielenkiintosia. Ja muutenki tykkään lukuaineista. Mutta pääosin mun nörttiminää on vahvistanu mun uudelleensyttyny rakkaus kirjoihin. Mua ei ees huvita olla koneella yhtää. Miks mä haluisin olla koneella ku mua odottaa mielenkiintonen kirja ja mua kiinnostaa tietää miten se jatkuu? Tälläki hetkellä mun tekis mieli mennä lukemaan tota Harry Potter ja Feeniksin kilta -kirjaa. Mutta nii tän mun kirjainnostuksen takia mä koen olevani aika yksinäinen tai siis ku emmä vielä vuosi sitte lukenu juuri mitää ja sen takia melkein kaikki mun kaveritki ei yleensä lue hirveesti. Nii kaipaisin jotai ihmistä jonka kans voisin puhua kaikesta kirjallisuudesta. Sen takia oon tosi kiitollinen et oon kolme vuotta sitte tutustunu iinaan ja se meidä ystävyys on pysyny yllä ku kaikkien muitten kans se on vähä niinku loppunu nii on nii ihanaa ku sen kans voi puhua just siitä mistä haluun ja vielä ku iina on lukenu samoja kirjoja ku mä ja tykkää niistä. Nii oon tosi kiitollinen siitä. Mutta niin kaipaisin vaan lisää ystäviä joille voisin puhua ton tyylisistä asioista. Joo vois lopettaa tää on jo nii pitkä et hyvä jos joku jaksaa ees lukee :D ja varmaa iha sekavaki ku oon vaan selittäny asioita ku niitä on tullu mieleen :D Mut joo nörttityttö siirtyy tästä lukemaan heipaa ♥