Oon täs huomannu et kuinka helposti aina ku aletaan puhua jollekki henkilökohtasesta asiasta nii se yrittää jotenki sivuttaa sen. Itekki oon huomannu et aina jos mennään vähemmänki lähemmäs tiettyjä aiheita nii alan vaan puhumaan sarkastisesti kaikkea, nii kukaa ei ota tosissaan ja sitte se koko juttu unohtuu. Emmä halua puhua niistä asioista. Oikeesti sarkasmi on maailman ihanin keksintö ja paras huumorin laji. Mun mielestä se on mielenkiintosta millä eri tavoilla ihmiset sivuuttaa niitä asioita, jotka on itelle nii henkilökohtasia, ettei niistä halua puhua. Jotkut tekee koko asiasta vitsin, jotkut vaihtaa puheenaihetta, joku valehtelee tai tekee jotai mikä vie huomion muualle. Jokasella ihmisellä on varmaan joku asia josta ne ei halua puhua. Mulla on aika moniaki.

Mut joo aiheesta toiseen oon huomannu et niinku ainaki mä oon sillee et jos oon ns. "pahan pojan" seuras nii oon itekki silleen et paskat joistai säännöistä iha vitu sama mä teen mitä haluun. Ja sellasten ihmisten kans tulee yleensä tehtyä ne asiat joista saa nuhtelun jälkeen päin. Mutta niitten ihmisten kans tulee yleensä tehtyä myös asiat jotka sä muistat koko loppuelämäs. Tai siis nyt vasta huomasin ku mun porukat piti mulle jotai puhuttelun tapasta et kaikki sellaset niitten mielestä kauheet asiat mitä oon tehny liittyy yhteen mun kaveriin. Tai no kaveriin ja kaveriin mut kumminki. Nii aloin vasta nyt miettiä et ku siitä ihmisestä on kyse, nii suostun oikeesti mihin vaan. Sillon ku mä oon sen seuras, vanhemmat ja säännöt on viimenen asia mikä mulle tulee mieleen. Sitte saan myöhemmin kuulla saarnaa siitä ku oon lähteny kysymättä lupaa tai sillee et oon vaa ilmottanu vasta matkalla et joo meen sinne ja te ette voi estää hei hei. Mutta yhtäkää noista päätöksistä en oo katunu sekunttiakaa, päinvastoin. Vanhempien saarnat on pientä verrattuna siihen mitä mä saan kokea sinä aikana. Tosin nyt mulla ei oo varaa tehä oikei enää mitää hetken mielijohteesta pitkään aikaan koska sain vähä niinku arestia (en sellasta kunnon arestia mut mun juttui vähä niinku rajotettiin). Ja mulle ei oo annettu arestia sitte kolmosluokan. Mutta emmä olis tehny mitää toisin.

Ja ainii tähä loppuun viel et oon alkanu iha oikeesti laihduttamaan. Koska mua ahdistaa koko ajan ja inhoan mun kroppaa koska vertailen sitä koko ajan mun ystäviin ja mulle tulee kauhee alemmuuskompleksi ku ne on mua laihempia. Ja samasta syystä mä laihdutan mistä moni muuki: haluan olla tarpeeksi kaunis ja laiha sulle. Mun suurin motivaatio laihdutukseen tällä hetkellä on se, että se eräs henkilö ei halua mua. Ja mä haluan olla ees kaunis sen mielestä. Aiva niinku se muka olis mahdollista.. No ainaki haluun olla vähä kauniinpi.