En ookkaa kirjottanu tänne johonki aikaan mitää nii vois taas päivitellä tätä vähä. Tää päivä on ollu mulle nii outo. Oikeesti ajattelen koko ajan et mun pitäis olla maailman onnellisin ja oikeesti nii kiitollinen mun poikaystävästä koska oikeesti kukaa ei oo ollu nii ihana mulle, oikeesti kukaa ei oo koskaa välittäny musta niin tai antanu mulle nii paljo.. Ja silti mä koen vaan tätä sietämätöntä tuskaa joka ei vaan lähe pois vaikka kuinka yrittäisin. Tekis taas mieli tehä kaikkee pahaa itelle mut mä oikeesti yritän olla tekemättä koska lupasin iskälle ja iskä oikeesti on mulle jotai nii käsittämättömän tärkeetä oikeesti. Vaikken koskaa sano sitä sille tai mitää ja me ei koskaa puhuta sillee mitää kovin syvällisiä mut oikeesti mä nii rakastan iskää se on oikeesti mulle nii tärkein ♥ Ku meillä on meidän kaikki omat jutut ja kukaa muu ei tajua niitä ja iskä oikeesti.. mulla on maailman paras iskä. Nii en haluu tuottaa sille pettymystä.

Muhun nii sattuu ku näen kuinka satutan ihmisiä ympärilläni. Miksen mä vaan voi olla hiljaa ja itkee yksin enkä kertoo mun asioista muille? ne vaan sattuu kaikkiin. Mä näen nyt jo tuun oikeesti menettään ihan kaikki.. Oikeesti kukaa ei kohta enää jaksa mua tälläsenä. Oon nii etääntyny kaikesta.. Tai tuntuu jotenki et kukaa ei ymmärrä ja mikää ei auta. Pääsin yli susta mut tuska jäi. Ton Skandaalin "ei pysty" biisin sanat sopii nii hyvin kaikkeen mitä aattelen nii kopioimpa siitä osan ny tohon.

Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa".
Mä en oo kunnos joka päivä on painajaista
samanlaista en erota perjantaita maanantaista
mikä mua vaivaa, oonks mä laiska vai sairas,
Sukulaiset soittaa suuta, "Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda

niinpä.